Erilaisuus kasvattaa

Tänään tulee kaksi viikkoa siitä kun laskeuduimme Gran Canarialle, joskin vasta illansuussa. Asunnon avaimet saimme seuraavana päivänä. On tässä ollut taas pientä totuttelua espanjalaiseen mentaliteettiin ja kulttuuriin, vaikka aikaa siitä, kun viimeksi olimme täällä 5 kuukautta ei ole kulunut kuin vajaa pari vuotta.

Edellisellä kerralla vuokrasimme asunnon netistä, ruotsalaisen svensk standardin, joka osoittautui 70-luvun svensk standardiksi. Silloin viimeisen puolitoista kuukautta asuimme englantilaisen asunnossa, ja se oli ihan yhtä upea english standard, sillä esimerkiksi kylpyhuone oli mitoitettu lähinnä kääpiöille (anteeksi vain ilmaisu). Normaali kokoinen ihminen joutui esimerkiksi wc istuimelle menemään peruuttamalla.

Nyt vuokrasimme asunnon espanjalaisen kiinteistövälityksen kautta ja mieheni pääsi etukäteen kurkistamaan asuntoon sisään, koska naapurissa asuvan kiinteistönvälittäjän ruotsalainen avovaimo sattui tulemaan ratsastamasta juuri sopivasti. Asunto on siisti, remontoitu, asiallinen. Mutta kun ensimmäisen kerran pesin pyykkiä ikivanhalla koneella, olivat vaatteet pesuaineesta sinisiä ja niissä oli litrakaupalla vettä. Koska helpompaa on valittaa naapurille kuin espanjalaisille vuokranantajille, olemme tietenkin turvautuneet Fernandoon.

Noh, Dolores selvästikin kuvittelee, että Suomi on jotenkin kehitysmaa ja pullukka emäntämme saapui asuntoon pesuaineiden kanssa, haluten näyttää kuinka kone toimii. Eihän se toiminut. Pesuohjelman jälkeen (olin siinä vaiheessa käynyt ne kaikki läpi useaan kertaan) joutui vuokraemäntä toteamaan että muutaman päivän päästä tulee uusi kone. Se tuli ja toimii moitteettomasti.

Nyt odottelemme vielä, että saamme kunnollisen pöydän parvekkeelle. Nykyinen pöytä on niin onneton, että jos leikkaa pihviä lautasella, on toisen pidettävä kiinni pöydästä, etteivät lasit ja vesikannu kaadu. Saamme tukevamman pöydän lähiaikoina.

Huomasimme myös että työnteon kulttuuri johtoportaassa on aika erilainen verrattuna Suomeen. Käsittääkseni nykyaikana Suomessa ns. kosteat, pitkäksi venähtävät lounaat asiakkaiden kanssa ovat aika harvinaisia. Poikkesimme Fernandon toimistoon kauppareissulla noin klo 13 kertomaan että saimme uuden koneen ja se toimii. Noh, Fernandolla oli työntekijänsä kanssa työn alla jotain ilmeisesti pitkästyttäviä perusasioita, joten hän totesi, että nyt lähdetäänkin ottamaan lasilliset viiniä. Me arvelimme, että kyse on tosiaankin vain lasillisista viiniä ja sen jälkeen ehtisimme hyvin tehdä ruokaostokset ja mennä asunnolle laittamaan lounasta. Vielä mitä.

Lasillinen tarkoitti kaksi pulloa viiniä. Siinä vaiheessa myös avovaimo Marianne Ruotsista liittyi seuraan. Ensimmäisen ja toisen pullon välissä Fernando tilasi myös juustolautasen ja valkoisia sämpylöitä. Minä ymmärsin jo ensimmäisen pullon aikana tilata meille vettä, jota me mieheni kanssa lipitimme. Espanjalaiseen kulttuuriin veden juonti viinin sivussa ei näytä olevan lainkaan tyypillistä. Noh, sitten Fernando päätti että nyt lähdetään syömään (asuntoomme selvisimme viimein klo 22.30 eli 10 tuntia lähtömme jälkeen!).

Vardagsrummet on uusi, kahden ruotsalaispojan ravintola. Tilan omistaa Fernando, mutta pojat ovat vuokranneet sen häneltä.

Jaa'a, jos pojat aikovat itsensä täällä elättää, niin kovasti pitää töitä paiskia. Kilpailu on todella kovaa. En usko että 12-20 euron annokset tekevät kauppaansa, jos vieressä on Jannen paikka ja yläkerrassa Tre Hjärtän, jossa kolmen ruokalajin lounaan juomineen saa hintaan 7,50-10 e. Ja muita paikkoja on pilvin pimein.

Joten jos suunnittelet tulevasi töihin tänne Gran Canarialle tai lapsesi kuvittelee sellaista, kannattaa miettiä tarkkaan. Kilpailu on todella kovaa. Ruokapaikkoja on paljon. San Agustinissa ne ovat laadukkaita, koska täällä on niin paljon ihmisiä, jotka asuvat täällä käytännöllisesti katsoen läpi vuoden. Turisti paikoissahan on ihan sama mitä turistin eteen kantaa. Hän on siellä viikon tai kaksi.

Ja naisena sanoisin että täällä vallitsee täysin macho kulttuuri. Minua Fernando suukottelee vain täkäläiseen tapaan molemmille poskille, mutta lätki vaaleaa, ilman miestä olevaa ruotsalaisnaista (kyse ei ollut hänen avovaimostaan) sumeilematta takamukselle. Oletan hänen ymmärtävän automaattisesti, että rakas mieheni vetää häntä turpiin, mikäli hän ei kohtele minua korrektisti. Toisaalta, eivät minua ole miehet käpälöineet sen enempää Suomessa kuin ulkomaillakaan koskaan.

Fernandolta saa kuitenkin hyvää informaatiota. Jos espanjalainen kiinteistönvälittäjä sanoo, että mihinkään paperiin tai sopimukseen ei voi luottaa espanjassa, ei edes kuulemma häneen, niin todennäköisesti hän tietää mistä puhuu. Siksipä joudummekin miettimään tarkkaan, mikäli olemme ostamassa täältä asuntoa. Toisaalta voi tietenkin myös miettiä, haluaako Fernando pelotella meitä niin, että takuuvarmasti teemme kaupat vain ja ainoastaan hänen kauttaan? Se provisio näet on kuitenkin tärkeä asia. Pistihän hän tästä asunnostakin maksetun 1200 euron provision taskuunsa ilman kuittia.

Mutta maassa maan tavalla. Aurinko paistaa. Meri pauhaa ja tuo raikasta, suolaista ilmaa. Jotkut asiat ovat stressaavia, etenkin kun ei osaa kieltä. Moniin asioihin oppii suhtautumaan olankohautuksella. Ja jos täällä haluaa asua, on pakko oppia hyväksymään se, että manjana ei tarkoita huomenna vaan joskus. Minä olen jo oppinut vuosien varrella hidastamaan elämää, vaikka Suomessa opitut jämptit systeemit ovatkin vahvana takaraivossa - ja kyllä, niitä väkisinkin kaipaa. Miehelleni, joka teki taas tiukan 16 kuukauden projektin, manjana-ajattelun oppiminen vie taas aikaa. Mutta eikähän tässä hänkin opi sen seuraavien viiden ja puolen kuukauden aikana.

Näkymä parvekkeeltamme ja kotikatu.




Kommentit

Suositut tekstit