Paljastava torjunta

Aina uudestaan ja uudestaan ihmiset paljastavat lukkonsa ja kipupisteeensä, kertoessaan inhoavansa jotain väriä. Mielenkiintoista on heidän reaktionsa kun asian ottaa esille. Pääsääntöisesti aina se on täydellinen torjunta. Minulla ei ole mitään ongelmia. Eivät värit mitään kerro.

Luennoilla ihmiset paljastavat torjunnan asennollaan. Kädet ovat puuskassa rinnan päällä. Se on selkeä torjunta, jossa kieltäydytään ottamasta mitään vastaan, päästämästä sisälle, koskettamaan.

Tänään kävin kampaajalla joka on minun ikäiseni tai ehkä hieman vanhempi. Hän kertoi pojastaan, joka oli ollut avoliitossa naisen kanssa joka suosi kotona punaista ja oranssia. Kun suhde loppui, mitä en ihmettele lainkaan, oli poika tokaissut ettei ikinä enää halua puanisia ja oransseja verhoja, tyynyjä ym. Ensinnäkin tuo: En halua enää ikinä, on sama kuin olisi tehnyt kutsun: Haluan. Maailmankaikkeus ei kuule ei sanaa ja ei ikinä on takuuvarma kutsu sille, että saa tuon asian, jota ei suurin surminkaan halua. Ja sen saa, koska tarvitsee sitä.

Kävi ilmi, että pojan äiti inhoaa myös noita värejä. Hän oli joskus ostanut oranssit verhot ja palauttanut ne, koska ei voinut sietää niitä. Kun totesin hänellä olevan ongelma kyseisten värien kanssa, oli täystorjunta heti päällä. Hänellä ei ole mitään ongelmia.

Ai ei vai. Rouvalla on reuma, hän on eronnut, isä on ollut sangen autoritäärinen, äidillä dementia. Siis mitä nyt olen kuunnellut hänen juttujaan kampaajalla käydessä. Nainen suosii kotona vain viileitä värejä, mm. sinistä ja harmaata.

Ja mistä se punaisen ja oranssin inho kertoo? Noh, hän on vihainen sillä reuma on tulehdus sairaus. Kaikki tulehdussairaudet kertovat tulehtuneisuudesta eli vihaisista, loukatuista tunteista. Ja reumaatikkohan on jäänyt hoivaa vaille, niin lapsena kuin parisuhteessakin.

Oransi taas kertoo karua kieltä hyväksikäytöstä. Ei ihminen inhoa oranssia, ellei ole kokenut jotain hyvin traumatisoivaa ja vastenmielistä seksuaalisuuden alueella. Tietenkin oranssin inho voi kertoa myös siitä, että oma ydin minuus on hukassa. Mutta esimerkiksi lapsuudessa taphtunut seksuaalinen hyväksikäyttöhän usein "unohdetaan" koska se on ainoa keino, millä kykenee elämään. Kun sitten joku sohaisee tätä kipeää asiaa, vaikkapa värien kautta, on torjunta valmis selviytymiskeino. Kun kieltää ongelmien olemassaolon, pystyy jatkamaan elämää.

Mutta kuten olen kirjoissani sanonut, siirrämme nämä ongelmat seuraaville ja taas seuraaville sukupolville, sillä ne kulkevat sukupolvien ketjussa. Nyt esimerkiksi äiti on siirtänyt ongelmat pojalleen. Kehotin naista lukemaan Värien Voima kirjani, johon hän sanoi kauhistuneena, ettei voisi ajatellakaan lukevansa yli 600 sivuista kirjaa. No ei varmaankaan, jos lukemistona tai katsomistona on Seiska, Anna, Pellervo ja muut aikakauslehdet.

Joten rakkaat ystävät. Väri, josta et pidä, väri jota inhoat, väri jota et voi laittaa päällesi, ihoasi vasten: Sinulla on ongelma suhteessa siihen väriin. Väri itsessään on neutraali. Ongelma ovat ne tunteet, kokemukset, asiat, jotka liittyvät kyseiseen väriin. Ja silloin sinun on mentävä rohkeasti kohti tätä väriä. Uskallettava kohdata nuo "möröt" jotka lukitsevat sinua ja elämääsi. Sillä kyllä ne lukitsevat, tiedostat asian tai et. Ne myös saavat sinut toistamaan samoja virheitä kerta toisensa jälkeen, koska et uskalla olla rehellinen itsellesi ja elämällesi.


”Ihmiset, jotka eivät käsittele traumojaan vaan sysäävät ne sivuun, siirtävät ne eteenpäin seuraavalle ja taas seuraavalle sukupolvelle – kunnes lumous särkyy”. Vinoon varttunut tyttö, Karin Ehrnrooth

Ja kaikille teille, joista punainen on kammotus ja oranssi ällötys inhotus, tässäpä vähän siedätyshoitoa. Ja ettei olisi ihan ylivoimaista, on mukana vähän hopeaa ja sinistä.


Kommentit

Suositut tekstit