Kiitos vs. arvostelu

En ole kiinnostunut formuloista enkä nykyään enää muustakaan urheilusta, mutta otsikot kyllä vilkaisen uutisista. Viime viikolla silmiini sattui Bottaksesta juttu, jossa hän kertoi peilin edessä haukkuvansa ja nimittelevänsä itseään mm. v***n tussu nimellä. En todellakaan ihmettele ettei mies pärjää kisoissa, vaan Hamilton tai joku muu pääsääntöisesti aina voittaa.

Mitenkään en voi kuvitella Hamiltonin seisovan haukkumassa itseään peilin edessä. Jos se mies jotain haukkuu peilin edessä, niin kilpakumppaneita, huoltotiimiä, keliä tai mikä nyt ehkä on voinut olla esteenä hänen voitolleen. Ja se mieshän on voittanut maailmanmestaruuden jo useasti.

Jos Bottas ei opi antamaan kiitosta ja arvostusta itselleen, myös huonoina hetkinä ja etenkin silloin, niin voittaminen formuloissa on kiven takana. Jossakin kirjassani sanotaan, en nyt juuri muista missä niistä: "Kiittämällä kasvatettu lapsi kasvaa suoraan, arvostelulla kasvatettu kieroon".

Sitä samaa me ihmiset kuitenkin teemme kaiken aikaa itsellemme. Arvostelemme, mitätöimme, vaadimme, halveksimme, vähättelemme itseämme ja suorituksiamme. Ihan oikeasti kehotan sinua miettimään, millaisin silmin katsot itseäsi aamuisin peilistä ja pitkin päivää? Näetkö silloin sen hienon ihmisen, joka sinua sieltä katsoo ja kiität itseäsi? Katsotko lempein, armollisin silmin itseäsi? Vai näetkö rypyt, silmäpussit, hapsottavan tukan, ylipainon, liikaa sitä, liian vähän tätä ja ylipäätään aina jotakin pielessä.

Ei se, että on itselleen hyvä, tarkoita, että ummistaa silmänsä mahdollisilta virheiltään, puutteiltaan ja epäonnistumisiltaan. Mutta paljon helpompi on yrittää uudelleen, kun epäonnistumisen tai mokan jälkeen päättää, että ensi kerralla onnistun. Opin virheistäni ja nyt tiedän, kuinka kannattaa toimia.

Vaikka kuinka ruoskisit itseäsi henkisesti, niin sanallisesti kuin suhtautumisella, niin parantaako se suoritustasi tai sinua ihmisenä jotenkin? Epäilen suuresti.

Muutama vuosi sitten minulla oli Rakas Minä päivä ja silloin jälleen huomasin, kuinka vaikeaa ihmisten oli keksiä seitsemän kiitosta itsestään. Kiitettiin kauniista päivästä, auringonpaisteesta ym. mutta eihän se ole minun aikaansaannostani, jos ulkona on hyvä ilma tai Suomessa on rauha ja demokratia. Mutta noiden ulkopuolisten asioiden kiittäminen on helppoa, kun sen sijaan oman itsensä kiittäminen on ihan hirveän vaikeaa monille.

Miksi on niin vaikea sanoa itselleen:

Kiitos Ilona että olet rakastava.
Kiitos Ilona että olet niin sisukas.
Kiitos Ilona että olet tempperamenttinen.
Kiitos Ilona että olet luova.
Kiitos Ilona että olet niin utelias elämälle.
Kiitos Ilona että olet positiivinen.
Kiitos Ilona että uskot aina hyvään.

No niin, sanopas nyt itsellesi sinusta itsestäsi hyviä ja kauniita asioita kiitoksen kera. Asioita, jotka ovat kannustavia ja eteenpäin vieviä. Jotka lisäävät sinussa olevaa hyvää. Kirjoita ne myös itsellesi ja tee sitä viikon ajan joka päivä. Yritä löytää itsestäsi aina uusia kiittämisen aiheita. Niitä kyllä löytyy!


On ihan hyvä tietenkin kiittää kauniista kesästä, palkan korotuksesta, kesälomasta ym. mutta ne eivät silitä sinua itseäsi henkilökohtaisesti! Siitä tässä on kysymys. Silitä itseäsi lempeästi sanoilla ja voit vaikka kiittäessäsi silitellä itseäsi ihan konkreettisesti.

Kuten olen sanonut Sanoja Rakkaudesta kirjassani:

Hyvä vetää puoleensa hyvää.
Rakkaus vetää puoleensa rakkautta.
Terveys vetää puoleensa terveyttä.

Jos olet negatiivinen ja armoton itseäsi kohtaan, niin saat samaa muiltakin ja myös maailmankaikkeudelta. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Joten kannattaa huutaa: Olen ihana! Ja kaiku vastaa: Ihana!

Kiitos saa kaiken kasvamaan!

Taulun nimi on Elämän ylellisyys. Akryyli työ, koko 80 x 100 cm.




Kommentit

Suositut tekstit